Uimahalli

Vanhuksia, hengailemassa alasti pukuhuoneissa ja suihkuissa? Sen lisäksi sinä, viaton uimari, näiden välissä välttelemässä katsekontaktia? Ei kiitos.

                                                           Arvosana: 1,5/5

Netflix

Mikäkö on netflix? Netflix on telkkari, jossa on enemmän nappeja. Nappien takaa löytyy keskinkertaista viihdetarjontaa.

Jihuu?

                                                           Arvosana: 2,5/5
        

Frendit (tv-sarja)

Frendit on helvetin ärsyttävä tv-sarja.

                                                Arvosana: 1+/5

Berliini

Hippien kuulee välillä selittävän toivomistaan utopioista maailmasta, jossa rahaa ei enää käytettäisi. Maailmasta, jossa ihmiset olisivat vapaita.

Berliini tuntuu toimivan tietynlaisena kokeiluna tällaisesta maailmasta.

Berliinissä jonkun homma on tehdä falafeleja, toisen homma on myydä sitruunalimpparia ja kolmannen homma on järjestää teknobileitä. Näitä kolmea artiklaa vaihdetaan vimmatusti keskenään tavoin, joka ei mielestäni vaatisi rahaa välikädeksi.

Suuri valikoima erilaisia sitruunalimppareita saa erityismaininnan.

                                                         Arvosana: 4/5

Jogobella Blueberry Muffin (limited edition)

Tulevaisuus on pelottava. Cheddaria voi nykyään pursottaa ruokaan suoraan spray-pullosta. On robotti-armeijoita sekä pommikone-droneja.

Yksi suurimmista henkilökohtaisista pelonaiheista on kuitenkin tänään kaupasta löytämäni purkkimuffinssi.

Imelän mustikkajogurtin seassa killuu raakaa, mautonta taikinaa.

Jos tämä on tulevaisuuden ruokaa, huomiselta ei ole mitään odotettavaa.

                   Arvosana: 1+/5

Älypuhelin

Ihmisenä oleminen on mielestän omien ajatuksien ja näkemyksien johdonmukaista työstämistä ja näiden lopputuotteiden käytäntöön laittamista.

Itse pidän kohtuullisuutta korkeana hyveenä.

Tästä hyvästä nielaisin suuren osan edellä mainittua ihmisyyttä ja hankin älypuhelimen. En ymmärrä miten se toimii.

Laitteessa ei ole nappuloita ja en tiedä kuinka siihen saa värinähälytyksen päälle.

Maailma ympärilläni on muuttunut kummalliseksi ja minua pelottaa, etten osaa toimia siinä enää.

Pitääkö meidän seurata lampaanomaisesti trendejä ja yksinkertaisesti hyväksyä ne?

Ja mitä hyötyä siitä on? Paitsi tietenkin kameran hulvattomat autofiltterit?

                                                  Arvosana: 2-/5

Ihmisten tuomitseminen

Ihmisten tuomitseminen - mahdollisesti ihmiskunnan vanhin harrastus. Esiintyy monissa eri muodoissa, suurista keksinnöistä esimerkiksi televisio pyörii pelkästään tämän aiheen ympärillä.

Matkustin viime viikolla bussilla Tampereelta Helsinkiin. Hämeenlinnassa kyytiin hyppäsi joukko nuoria, jotka olivat lähdössä risteilylle. Kuuntelin näiden Jersey Shore -tyyppisten ihmisten keskustelua tunnin verran, miltei järkeni menettäen. Mielessäni maalasin ihmisistä hirveää, tuomitsevaa maalausta, kunnes joku näistä nosti puheenaiheeksi elämän turhuuden ja väistämättömän, katastrofaalisen, ihmisten aiheuttaman ennenaikaisen lopun ja ymmärsin, että me olemme kaikki pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Tietyssä mielessä voisi siis ajatella, että toisten tuomitseminen on aina tavallaan ennen aikaista ja täten tavallaan vähän turhaa. Niin kuin elämä ylipäänsä. Me kohtaamme tyhjyyden eri tavoin, muuten meitä ei erottaisi toisistaan edes mikroskoopilla.

                                                                         Arvosana: 1/5
Ps. huono arvosana ei tarkoita, että lopettaisin harrastuksen. Se tarkoittaa vain sitä, että harrastus on huono.

Jalkapallo

Jalkapallo on tällaisen pasifistin mielestä loistava tapa hoitaa valtioiden väliset konfliktit. Tuollaisen turnauksen järjestäminen maksaa yhtä paljon kuin keskivertosota, voittaja saadaan selville kohtuullisessa ajassa. Yleisö voi hidasta peliä seuratessa hyvin kehittää alitajuisen tarpeen maakaasulle ja hampurilaisille. Pelaajista yli 90% selviää turnauksesta häviäjinä, loput saavat juhlia nelisen tuntia ennen kuin joutuvat palaamaan piinkoviin elämäntapoihinsa, jotta voivat jatkaa väistämättömän lyhyttä urheilijauraansa vielä muutaman vuoden.

Jalkapallo on ihan okei. Pallo on loistava peliväline, ei koskaan tiedä minne se seuraavaksi vierii.

                                           Arvosana: 3/5

Nahkatakki

Oletko koskaan pukeutunut pelkkään nahkatakkiin?

Vaikuttaa siltä, että lait eivät vaikuta niihin ihmisiin, jotka näin tekevät.

Minulla se ei kuitenkaan sopinut.

                                                   Arvosana: 3+/5

Benjamin Buttonin uskomaton elämä (elokuva)

David Fincher kurottautuu juustolaarin ääreen ja humpsahtaa sinne päistikkaa.

Forrest Gumpista hieman vammaisempi versio.

                                                    Arvosana: 2-/5

Humalatila

Internet kertoo, että humala on myrkytystila, jonka tavallisimpia oireita on hidastunut ajatuksenjuoksu ja heikentynyt arviointikyky.


Juuri näiden oireiden vuoksi sitä pitää seuraavan päivän aikana käydä läpi kaikki eiliset keskustelut ja miettiä, että miksi sitä ei osaa pitää suutaan kiinni. Varsinkaan asioiden suhteen, joista ei varsinaisesti tiedä tai ymmärrä mitään.

                                                              Arvosana: 2+/5

Työnteko

Kun suomenkielisestä wikipediasta etsii sivuston "työ", kahdesta ensimmäisestä kuvasta löytyy Aasialainen työntekijä. Meillä länsimaiden eläjillä onkin helposti sellainen kuva, että työ on jotain sellaista, jota tuolla jossain kaukana, maailman toisella puolella tehdään. Sisäinen journalistini nostaa tässä kohtaa päätään. Haluankin kertoa teille, arvon lukijat, että Aasia ei ole meihin suhtautettuna maailman toisella puolella. Maailman väestä kuulemma noin 3 miljardia käy töissä. Koitin etsiä Suomen työssäkäyvien osuutta. Löysin vain työttömien osuuden, työikäisistä kuulemma neljännes on työelämän ulkopuolella.

Täytyy todeta, että työnteko on meidän ihmisten keskuudessa ilmeisen suosittu ajanviettotapa.

Näistä luvuista innostuneena olen itsekin tehnyt kenttätyötä bloggaajana ja ollut tämän kuukauden töissä.

Täytyy mainita, että ollakseen näin suosittu harraste, en ole löytänyt työnteosta mitään niin erikoista, että varsinaisesti ymmärtäisin miksi niin moni siihen aikansa käyttää. Mielestäni työnteko on ollut ihan ok. Kaikenlaiset neropatit tulevat kysymättä minua neuvomaan töissäni, jotkut tyytyvät tuijottelemaan kuin jotain reliikkiä pula-ajoilta.

Työtä tekevänä ei tarvitse niinkään päätään vaivata sen kanssa, miten vapaa-aikansa viettäisi. Työtä tekevänä on myös varaa ostaa silloin tällöin gouda-juustoa.

Työnteossa ei mielestäni mitään suoranaista vikaa tunnu olevan. Voin varovaisesti suositella kokeilemaan sitä, mutta uskoisin, että kyllä tästä elämästä ilmankin läpi pääsee.


                                                     Arvosana: 2,5/5

Persianorava, aaltoputki, Yogi Bear: Great balloon blast

Tällä kertaa annoin sattuman päättää aiheet, joten aiheet valikoituivat Wikipedian satunnainen artikkeli -toiminnon avulla.

Persianorava.
      Persianorava on normaalia oravaa hieman pienempi versio, joka elää tuolla lounais-aasiassa. Normaalin oravan tapaan tämäkin versio syö ilosaarirockin leirintäalueelta tutulla ruokavaliolla: hedelmiä, siemeniä ja erityisesti männynsiemeniä. Persianoravat ovat yksineläjiä, josta eläin saa ehdottomasti muhkeat lisäpisteet.

                                               Arvosana: 4/5

Aaltoputki.
     Aaltoputki on radiotekniikassa käytetty mikroaaltojen siirtolinja. Aaltoputkea käytetään optiikan systeemeihin, akustisiin ratkaisuihin sekä tutkan osana.
     Henkilökohtaisesti pidän tutkia hieman epäilyttävinä. En voi väittää, että pitäisin täten myöskään aaltoputkista.

                                              Arvosana: 2-/5
Yogi Bear: Great balloon blast.
    Great balloon blast on videopeli Game Boy Color -konsolille. Pelissä Yogi-karhu tekeytyy ilmapallomyyjäksi punomassaan suunnitelmassa, jolla aikoo saada käsiinsä Jellystonen kansallispuistossa käyvien turistien piknik-korin. Pelissä ammutaan ilmapalloista rimpsuja, joita yritetään tuhota ennen kuin niitä pitävät pilvet katoavat. Aina silloin tällöin pelissä joutuu kohtamaan myös puistonvartija Smithin.
     Katsoin videon, jossa peli pelattiin läpi. Peli vaikutti hieman itseään toistavalta ja tavoitteessakin on mielestäni jotain kieroa. Mistä lähtien karhut ovat pitäneet piknik-ruoasta? Minä olen oppinut piirretyistä sekä Kummelista että karhut syövät hunajaa ja välillä puolukoita.
    Kerrottakoon, että Yogi-karhu sekä tämän poikanen Boo Boo onnistuvat tavoitteessaan ja saavat piknik-korin. Koko seikkailu päättyy sikäli kuitenkin huonosti, että puistonvartija Smith pääsee varkaiden jäljille ja Yogi-karhu sekä Boo Boo joutuvat karkaamaan Jellystonen kansallispuistosta. Tämä tuntui jollain tapaa sellaiselta Kaikki Häviää -lopulta, mutta tämä johtopäätös rajoittuu tietenkin pelkästään omaan maailmankuvaani.
     En voi väittää suosittelevani Yogi Bear: Great balloon blast -peliä teille pelinnälkäisille bloginlukijoille. Jos haluatte Game Boy Colorilla pelata jotakin viihdyttävää peliä, on oma ehdoton suositukseni Pokemon Blue. Pst, jos Pokemon tuntuu hankalalta, niin hankkikaa alkuvaiheessa itsellenne Magikarp. Se on aluksi aika paska, mutta sitten kun se kehittyy Gyaradokseksi, niin ai että, pelaalimen on siitä lähtien helppoa ja pehmeää kuin linnunmaito.

                                         Arvosana: 2/5

Jääkiekko

Tätä blogia kirjoittaessa olen huomannut ajautuvani aiheiden osalta tutuille poluille. Esimerkiksi ruoasta on helppoa kirjoittaa, syönhän sitä joka päivä. Päätin hypätä johonkin tuntemattomaan ja arvostella sen.

Ensimmäinen tunne, joka minussa heräsi jääkiekkoa miettiessäni oli huoli. Olen kuullut tarinoita innokkaista faneista, jotka saattavat masentua päiväkausiksi, mikäli näiden suosikkijoukkue häviää kilpailun. Eniten minua mietitytti se, että mikä näistä minulle täysin samantekevistä joukkueista olisi sellainen, joka saisi minussa suuret tunteet kuohumaan?

Aikomuksenani oli tehdä tukeva pohjatyö arvostelua varten, mutta tämä kariutui siihen, että ilmeisesti jääkiekon katselemisesta pitäisi maksaa. Vaikka olen kaikenlaiseen hullutteluun taipuvainen, niin ihan näin järjettömiin tempauksiin en ole vielä valmis - edes laadukkaan journalismin vuoksi. Päätin katsoa internetistä koostevideon yhdestä ottelusta. Kyseessä oli finaali-ottelu - Tappara vastaan Kalpa (kausi 2016-2017).

Ensinnäkin täytyy sanoa, että jääkiekkokieli on hyvin sotaa lietsovaa. Ottelun aikana puhuttiin ampumisesta, lyömisestä, iskusta ja viimeisestä räjähdyksestä. Laji ei vaikuttanut minusta alkuunkaan hyvältä.

Sotakielen lisäksi minua häiritsevä seikka oli pelivälineen pienuus. En saanut alkuunkaan selvää, missä kiekko oikein liikkui. Joukkueen maalit pystyi päättelemään ainoastaan siitä, kumman värisissä paidoissa olevat tyypit hymyilivät.

Toinen joukkueista sitten voitti, se ei saanut minussa aikaan vahvoja tunnereaktioita. Kysymys jäi kuitenkin mieleen, miksi maalissa olevalla tyypillä oli erilaiset pelivarusteet kuin toisilla? Tuntuu epäreilulta.





Näin. Nyt on tutustuttu uuteen asiaan - toivottavasti en tälle polulle ajaudu enää jatkossa.

                                                            Arvosana: 2-/5

Matti Mäkelä - Ihmisen olosijat

Miksi kirjoitan arvostelun kirjasta, joka julkaistiin jo seitsemän vuotta sitten? Siitä syystä, että kuulin kirjailijasta vasta eilen – ja miksi kuulin kirjailijasta vasta eilen? Sen takia, että esseekirja oli piilotettu kirjastossa proosan puolelle.

Matti Mäkelä käsittelee Ihmisen olosijat –kirjassaan erilaisia asentoja, joissa on elämäänsä viettänyt. Näitä on muun muassa Väärin päin olo, Netissä olo, Selvänä olo näin muutaman mainitakseni. 

Matti Mäkelä viiltää kielellisesti ympäröivää maailmaa. Esimerkiksi Tupakalla takan ääressä -kirjoituksessa Mäkelä kertoo hotelli Helsingistä näin: "En ikinä astu hotelli Helsingin ovesta sisään niin kuin pianisti Arthur Rubinstein ei koskaan astunut Saksan kamaralle holokaustin jälkeen. Rinnastus on helppo kirjoittaa siksi, etteivät hotelli Helsingin johtaja ja alaisensa lue esseitä eivätkä tiedä, mikä holokaust on."

Kirjan yksi ehdoton ansio on sivumäärä: 135 sivua. Kirja läpäisee oman testini kirjan koosta - se mahtuu farkkujen takataskuun. Kirjan pieni sivumäärä on aliarvostettu ominaisuus. Maailman kirjastot on täynnä tietokirjoja, romaaneita, vitsikirjoja sun muuta, mutta väitän silti että maailmassa on kaikkein eniten keskeytettyjä kirjoja.

Matti Mäkelän tekstiä lukiessa olotila on lämmin kuin mökin terassilla, kun joku huutaa että kahvit ovat valmiina. Ja terävän humoristista, kuin saunan lauteilla kuultua veljellistä vittuilua.

                                                            Arvosana: 4+/5

Ravintola Malabadi

Föhn-tuulien sijaan Tampereelle tuntuu iskeytyneen jonkin sortin Anatolian tuulet. Kaduilla käydään keskusteluja 1970-luvun Turkkilaisesta rock-musiikista ja Tammelassa sijaitsevan Malabadin salaattipöytää ylistävät kriittisemmätkin ruokailijat. Pitihän paikka käydä tarkastamassa.

Ja olihan se ruoka erinomaista. Tilasin kanssaruokailijan kanssa feta-kikhernerullan sekä avopiiraan, joka oli käytännössä ehkä lähempänä jonkin sortin gourmet-pitsaa kuin perinteistä käsitystäni kasvispiirakasta. Ainesosat olivat tuoreita ja laadukkaita, mausteita ruoassa oli käytetty kuin kaikua David Gilmourin kitarasaundissa - tavallaan liikaa, mutta tavalla, että olisi mahdotonta kuvitella että vähempikään riittäisi.

No. Ei tässä pidä turhaan miksikään runoilijaksi ryhtyä - arvostelujahan tässä kirjoitetaan. Sanotaan nyt kuitenkin näin - syötyäni ruoan kuvittelin endorfiinipäissäni juuri loppuneen ruokailun best of -hetkiä. Sitä, kun juusto lohkesi piiraslohkoista, ensimmäistä käsituntumaa lavash-leivästä. Eikö hyvän ruoan pidäkin kaivaa ihmispsyykeestä uudenlaisia tapoja nähdä maailmaa? Jos näin on, niin Malabadi on suorittanut ehdottomasti tehtävänsä.

                                                          Arvosana: 5-/5

Pizzeria Luca

Odottaessani tilaamaani pitsaa huomasin, että Tamperelaisen Lucan ikkunalaudalla kasvavan palmun lehdet olivat pahasti kuivuneet. Enpä olisi osannut arvata, että odotuksen jälkeen saapuva pitsa olisi ratkaisu yhteen paikan kahdesta ongelmasta: toinen oli minun nälkäni ja toinen kuivuva palmu.

No. Pitsa saapui. Revittyäni isoimmat palaneet ruvet pitsan reunoilta pääsin maistamaan sen täytteitä - ilmeisesti purkista nostettuja kirsikkatomaatteja, mauttomia valkosipulin siivuja ja vielä jonkin sortin säilykepaprikoita. Vau. Nämä täytteet oleskelivat suoaluemaisen pohjan päällä, peittonaan muuutama basilikan lehti, jotka olivat sentään tuoreita. Saatuani muutaman palan syötyä heräsi mieleeni kysymys, miten onnistua paistamaan pitsa niin että se oli reunoilta palanut, mutta pohjasta silti raaka? Minä en tähän vastausta tiedä, se teidän pitää käydä hankkimassa Pizzeria Lucan kokilta.

No. Tästä lystistä sai sitten maksaa 16 euroa + tietenkin euro per vesilasi. Koitin miettiä, minkä sortin rikoksia ihmiskuntaa vastaan pitäisi henkilön tehdä, että  suosittelisin tätä paikkaa hänelle. Ei luultavasti niitä vakavimpia, mutta näin vakavasti sanottuna, en tätä paikkaa teille urheille blogin lukijoille suosittelisi kuuna päivänä.

Se mitä käytännön hyötyä pitsasta olisi voinut olla, olisi ollut taittaa se kouruksi ja kaataa vedet ikkunalaudalla kituvalle palmulle. En kuitenkaan ollut varma, halusiko se varmasti elää tällaisessa paikassa joten jätin kasvinhoidollisen vastuun jollekin toiselle.

                                                  Arvosana: 1+/5

Mämmi-banaani-mantelimassakakku

En ole varsinainen ruoalla leikkimisen ystävä. Mutta kokeilunhaluinen koen olevani, joten en halunnut kieltäytyä once in a lifetime -kokemuksesta, kun ystäväni miltei pakotti minut maistamaan valmistamaansa raakakakkua. Jäisen mämmin päälle oli ladottu mantelimassaa ja koko roska oli koristeltu banaaneilla.

Banaanit olivat ihan ok. Muuten en pitänyt ruoasta.

                                                                Arvosana: 1,5/5

Kokin kommentit: Hileinen pakastemämmi oli kakun sydän ja ehdottomasti parasta. En ole niin mämmin ystävä elämässäni ollut mutta uskoisin että muutkin tästä tykkäisivät. Banaanit sopivat ihan ok yhteen mantelimassan kanssa, mutta makumaailman eksoottisuudesta huolimatta värit jäivät lokaisiksi. Siksi ensi kerralla lisäisin ehkä puolukan tai karpalon tai vadelma slaisseja jos niitä nyt pystyy sillä tavoin pilkkomaan. Kehittelyn varaa siis jäi, mutta onneksi myös ainexia uuteen kierrokseen.

Arvosana: rehellisyyden nimissä 2,5/5

Australia

Näin ensisilmäyksellä, kun tutkailen karttapalloa, Australian ensimmäinen etu on ehdottomasti loistava sijainti. Lähimmät mannernaapurit ovat Kaakkois-Aasian ruokamekat Malesia ja Vietnam - tai toiseen suuntaan mennessä Etelämanner, joka houkuttelee mainiolla asukasluvullaan (ympärivuotisia asukkaita pyöreä nolla). Australian nimi tulee sanasta Australis, joka tarkoittaa eteläistä. Eteläinen on myös Hauholainen kylä, joten ei ole mikään yllätys että tämä hämäläinen bloggaaja on valikoinut arvostelunsa kohteeksi juuri Australian.

Kokonsa ja pinnanmuotojensa ansiosta Australiassa onnistuu niin surffaus, lumilautailu, Melbournelaisissa ravintoloissa märän repiminen kuin aito Australialainen aavikolle kuihtuminenkin. Tällä eristyksissä olleella saarella eläimistö on päässyt kehittymään omaan kummalliseen kuplaansa, Australian maita ja vesistöjä pitkin dallaa niin koalat ja kengurut kuin Äiti Maan ja David Lynchin yhteislapsi vesinokkaeläin. Mikäli haluaa tulla eksoottisen eläimen tappamaksi, on Australia ehdoton suositus - täällä tapaamisen Kuoleman kanssa voi sopia niin meduusan, mustekalan, kivikalan, erilaisten hämähäkkien, skorpionien tai keihäsrauskun parissa. En halua tähän listaan lisätä aiemmin mainittua vesinokkaeläintä, sillä tämän myrkyllisen eläimen tappamaksi joutuminen olisi minun - kuin myös varmasti monen muunkin toivoma tapa kuolla.


                                                  Arvosana: 3-/5

Baresan hummus (lidlin hummus)

Olen maistanut elämäni aikana useampaa hummusta ja vaikka yritän pitää työn ja vapaa-aikani erossa, vaikuttaa arvosteluiden tekeminen myös arkisiin kokemuksiin. Alitajuisesti olen pitänyt koko elämäni ajan Parhaat Hummukset -listaa päässäni ja siitä lähtien, kun maistoin Lidlin hummusta, se on ollut listan kärkisijalla.

Tavataan sanoa, että hyvän hummuksen parissa ihmiset eivät tuomitse toisiaan eivätkä ole muillakaan tavoin ilkeitä toisiaan kohtaan. Lidlin hummus yhdistää ehdottomalla varmuudella niin falafelit salaattikasviksiin ja pitaleipään, kuin meidät ihmisetkin toisiimme.

                                                      Arvosana: 5/5

Internet

Internetiä pohtiessa on hankala olla sortumatta filosofisiin konnankoukkuihin. Kuitenkin, eikö internetissä ole kaikki ja internet ei ole oikein mitään? Tästä tulee mieleen tapa, jolla zen-buddhalaiset koittavat määritellä meille sellaisia asioita kuin mieli: mieli on kuin näkevä silmä, joka ei voi nähdä itseään.

Tavoitteeni on kuitenkin pitää tämä blogi selkeänä ja ymmärrettävänä, joten yritän jättäytyä analysoimatta internetiä liikaa.

Noin. Pienen taustatyön jälkeen selviää, että internetin suosituimpien sivustojen joukossa on hyvin monta tiedonhakupalvelua. Nopealla testauksella internetistä löytyykin tietoa kaikenlaisesta - ja jos tiedon etsiminen alkaa kyllästyttää niin voi siirtyä ostamaan asioita, sillä sivustoilla mainostetaan meille käyttäjille kaikenlaista ostettavaa ja kulutettavaa. Kätevää.

Tiedon lisäksi internetistä näyttäisi löytyvän vino pino musiikkia, elokuvia, tv-sarjoja sun muuta. Nopeasti näyttäisi siltä, että jopa sellaiset klassikko-elokuvat kuin Mask ja poliisi-opisto 4 ovat löytäneet tiensä tänne. Tämä lisää ehdottomasti pisteitä tämän arvostelijan silmissä.

Jos tähän mennessä internetistä on löytynyt näitä hyviä puolia, niin täytyy mainita muutama miinuskin. Miltei kaikkialta löytyvä kommentti-osio vaikuttaa minusta turhalta, sekä se, että meidän käyttäjien pitäisi jatkuvasti reagoida eri tavoin. Eikös tämä reagointi ja kommentointi kuulu meille arvostelijoille, eihän kuka tahansa rivikansalainen voi meidän töitä viedä?

Näin lopuksi voisin mainita, että internet vaikuttaisi olevan hyvä paikka. Pienellä viilauksella se olisi toki parempi.

                                                             Arvosana: 3+/5

vuosi 2017

Mitäpä vuodesta 2017 voisi sanoa?

Jos vuosi pitäisi selittää yhdellä kuvalla, kuvassa olisi avokado pesäpallomailan kanssa, hakkaamassa meistä ilot ja luulot pihalle.

                                            Arvosana: 1/5

Olympialaiset 2018

Ensivaikutelmani näistä olympialaisista oli minulle tavanomainen "näkemättä paska" -suhtautuminen, joka on yhteinen käytännössä kaikkea urheilua kohtaan. Siitä lähtien kun arkkitehtuuri otettiin pois olympialajeista, olen kokenut että kilpailuista on mennyt jotenkin maku. Ennen kuin aloin koota materiaalia tätä arvostelua varten, oli kokemukseni tämän vuoden olympialaisista rajattu pelkästään parin minuutin pätkään. Näin sattumalta telkkarista kun Ruotsin curling-joukkueen kilpailijat huutelivat vinkkejä toisilleen kivien liu'uttelun keskellä. En ollut vaikuttunut näkemästäni, vaikka se hieman huvittikin.

Nyt kuitenkin kun olen kahdeksan minuutin taustatyötä tehneenä rikastuttani tietouttani Olympialaisista, täytyy todeta, että ehkä joillekin lajeille pitäisi antaa mahdollisuus. En kuitenkaan nyt tarkoita näitä räkäposkeapitkinmatkustaaeteläkoreaan-hiihtolajeja vaan vauhdikkaampia, esimerkiksi ohjaskelkkailua. Tässä lajissa on vihdoin tajuttu, että liukurilla pääsee jäämäkeä lujempaa jos sen pohjaan laitetaan luistimet. Upeaa. Hulluudessa pidemmän korren vie ehkä kuitenkin Skeleton, jossa on sama liukuri käytössä, mutta urheilija kulkee kohti todennäköistä kuolemaansa pää edellä.

Täytyy sanoa, että kyllä arvostelemalla maailma avartuu. Näiden yhteisten 15 minuutin aikana, jotka Olympialaisten seurassa näin internetin välityksellä vietin, olen päässyt ensivaikutelma "näkemättä paskasta" tulokseen, että olympialaiset ovat ihan jees.


                                                              Arvosana: 2/5