Olympialaiset 2018

Ensivaikutelmani näistä olympialaisista oli minulle tavanomainen "näkemättä paska" -suhtautuminen, joka on yhteinen käytännössä kaikkea urheilua kohtaan. Siitä lähtien kun arkkitehtuuri otettiin pois olympialajeista, olen kokenut että kilpailuista on mennyt jotenkin maku. Ennen kuin aloin koota materiaalia tätä arvostelua varten, oli kokemukseni tämän vuoden olympialaisista rajattu pelkästään parin minuutin pätkään. Näin sattumalta telkkarista kun Ruotsin curling-joukkueen kilpailijat huutelivat vinkkejä toisilleen kivien liu'uttelun keskellä. En ollut vaikuttunut näkemästäni, vaikka se hieman huvittikin.

Nyt kuitenkin kun olen kahdeksan minuutin taustatyötä tehneenä rikastuttani tietouttani Olympialaisista, täytyy todeta, että ehkä joillekin lajeille pitäisi antaa mahdollisuus. En kuitenkaan nyt tarkoita näitä räkäposkeapitkinmatkustaaeteläkoreaan-hiihtolajeja vaan vauhdikkaampia, esimerkiksi ohjaskelkkailua. Tässä lajissa on vihdoin tajuttu, että liukurilla pääsee jäämäkeä lujempaa jos sen pohjaan laitetaan luistimet. Upeaa. Hulluudessa pidemmän korren vie ehkä kuitenkin Skeleton, jossa on sama liukuri käytössä, mutta urheilija kulkee kohti todennäköistä kuolemaansa pää edellä.

Täytyy sanoa, että kyllä arvostelemalla maailma avartuu. Näiden yhteisten 15 minuutin aikana, jotka Olympialaisten seurassa näin internetin välityksellä vietin, olen päässyt ensivaikutelma "näkemättä paskasta" tulokseen, että olympialaiset ovat ihan jees.


                                                              Arvosana: 2/5