Odottaessani tilaamaani pitsaa huomasin, että Tamperelaisen Lucan ikkunalaudalla kasvavan palmun lehdet olivat pahasti kuivuneet. Enpä olisi osannut arvata, että odotuksen jälkeen saapuva pitsa olisi ratkaisu yhteen paikan kahdesta ongelmasta: toinen oli minun nälkäni ja toinen kuivuva palmu.
No. Pitsa saapui. Revittyäni isoimmat palaneet ruvet pitsan reunoilta pääsin maistamaan sen täytteitä - ilmeisesti purkista nostettuja kirsikkatomaatteja, mauttomia valkosipulin siivuja ja vielä jonkin sortin säilykepaprikoita. Vau. Nämä täytteet oleskelivat suoaluemaisen pohjan päällä, peittonaan muuutama basilikan lehti, jotka olivat sentään tuoreita. Saatuani muutaman palan syötyä heräsi mieleeni kysymys, miten onnistua paistamaan pitsa niin että se oli reunoilta palanut, mutta pohjasta silti raaka? Minä en tähän vastausta tiedä, se teidän pitää käydä hankkimassa Pizzeria Lucan kokilta.
No. Tästä lystistä sai sitten maksaa 16 euroa + tietenkin euro per vesilasi. Koitin miettiä, minkä sortin rikoksia ihmiskuntaa vastaan pitäisi henkilön tehdä, että suosittelisin tätä paikkaa hänelle. Ei luultavasti niitä vakavimpia, mutta näin vakavasti sanottuna, en tätä paikkaa teille urheille blogin lukijoille suosittelisi kuuna päivänä.
Se mitä käytännön hyötyä pitsasta olisi voinut olla, olisi ollut taittaa se kouruksi ja kaataa vedet ikkunalaudalla kituvalle palmulle. En kuitenkaan ollut varma, halusiko se varmasti elää tällaisessa paikassa joten jätin kasvinhoidollisen vastuun jollekin toiselle.
Arvosana: 1+/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti