Miksi kirjoitan arvostelun kirjasta, joka julkaistiin jo
seitsemän vuotta sitten? Siitä syystä, että kuulin kirjailijasta vasta eilen –
ja miksi kuulin kirjailijasta vasta eilen? Sen takia, että esseekirja oli
piilotettu kirjastossa proosan puolelle.
Matti Mäkelä käsittelee Ihmisen olosijat –kirjassaan erilaisia asentoja, joissa on elämäänsä viettänyt. Näitä on muun muassa Väärin päin olo, Netissä olo, Selvänä olo näin muutaman mainitakseni.
Matti Mäkelä käsittelee Ihmisen olosijat –kirjassaan erilaisia asentoja, joissa on elämäänsä viettänyt. Näitä on muun muassa Väärin päin olo, Netissä olo, Selvänä olo näin muutaman mainitakseni.
Matti Mäkelä viiltää kielellisesti ympäröivää maailmaa. Esimerkiksi Tupakalla takan ääressä -kirjoituksessa Mäkelä kertoo hotelli Helsingistä näin: "En ikinä astu hotelli Helsingin ovesta sisään niin kuin pianisti Arthur Rubinstein ei koskaan astunut Saksan kamaralle holokaustin jälkeen. Rinnastus on helppo kirjoittaa siksi, etteivät hotelli Helsingin johtaja ja alaisensa lue esseitä eivätkä tiedä, mikä holokaust on."
Kirjan yksi ehdoton ansio on sivumäärä: 135 sivua. Kirja läpäisee oman testini kirjan koosta - se mahtuu farkkujen takataskuun. Kirjan pieni sivumäärä on aliarvostettu ominaisuus. Maailman kirjastot on täynnä tietokirjoja, romaaneita, vitsikirjoja sun muuta, mutta väitän silti että maailmassa on kaikkein eniten keskeytettyjä kirjoja.
Matti Mäkelän tekstiä lukiessa olotila on lämmin kuin mökin terassilla, kun joku huutaa että kahvit ovat valmiina. Ja terävän humoristista, kuin saunan lauteilla kuultua veljellistä vittuilua.
Arvosana: 4+/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti