Matti Mäkelä - Ihmisen olosijat

Miksi kirjoitan arvostelun kirjasta, joka julkaistiin jo seitsemän vuotta sitten? Siitä syystä, että kuulin kirjailijasta vasta eilen – ja miksi kuulin kirjailijasta vasta eilen? Sen takia, että esseekirja oli piilotettu kirjastossa proosan puolelle.

Matti Mäkelä käsittelee Ihmisen olosijat –kirjassaan erilaisia asentoja, joissa on elämäänsä viettänyt. Näitä on muun muassa Väärin päin olo, Netissä olo, Selvänä olo näin muutaman mainitakseni. 

Matti Mäkelä viiltää kielellisesti ympäröivää maailmaa. Esimerkiksi Tupakalla takan ääressä -kirjoituksessa Mäkelä kertoo hotelli Helsingistä näin: "En ikinä astu hotelli Helsingin ovesta sisään niin kuin pianisti Arthur Rubinstein ei koskaan astunut Saksan kamaralle holokaustin jälkeen. Rinnastus on helppo kirjoittaa siksi, etteivät hotelli Helsingin johtaja ja alaisensa lue esseitä eivätkä tiedä, mikä holokaust on."

Kirjan yksi ehdoton ansio on sivumäärä: 135 sivua. Kirja läpäisee oman testini kirjan koosta - se mahtuu farkkujen takataskuun. Kirjan pieni sivumäärä on aliarvostettu ominaisuus. Maailman kirjastot on täynnä tietokirjoja, romaaneita, vitsikirjoja sun muuta, mutta väitän silti että maailmassa on kaikkein eniten keskeytettyjä kirjoja.

Matti Mäkelän tekstiä lukiessa olotila on lämmin kuin mökin terassilla, kun joku huutaa että kahvit ovat valmiina. Ja terävän humoristista, kuin saunan lauteilla kuultua veljellistä vittuilua.

                                                            Arvosana: 4+/5

Ravintola Malabadi

Föhn-tuulien sijaan Tampereelle tuntuu iskeytyneen jonkin sortin Anatolian tuulet. Kaduilla käydään keskusteluja 1970-luvun Turkkilaisesta rock-musiikista ja Tammelassa sijaitsevan Malabadin salaattipöytää ylistävät kriittisemmätkin ruokailijat. Pitihän paikka käydä tarkastamassa.

Ja olihan se ruoka erinomaista. Tilasin kanssaruokailijan kanssa feta-kikhernerullan sekä avopiiraan, joka oli käytännössä ehkä lähempänä jonkin sortin gourmet-pitsaa kuin perinteistä käsitystäni kasvispiirakasta. Ainesosat olivat tuoreita ja laadukkaita, mausteita ruoassa oli käytetty kuin kaikua David Gilmourin kitarasaundissa - tavallaan liikaa, mutta tavalla, että olisi mahdotonta kuvitella että vähempikään riittäisi.

No. Ei tässä pidä turhaan miksikään runoilijaksi ryhtyä - arvostelujahan tässä kirjoitetaan. Sanotaan nyt kuitenkin näin - syötyäni ruoan kuvittelin endorfiinipäissäni juuri loppuneen ruokailun best of -hetkiä. Sitä, kun juusto lohkesi piiraslohkoista, ensimmäistä käsituntumaa lavash-leivästä. Eikö hyvän ruoan pidäkin kaivaa ihmispsyykeestä uudenlaisia tapoja nähdä maailmaa? Jos näin on, niin Malabadi on suorittanut ehdottomasti tehtävänsä.

                                                          Arvosana: 5-/5

Pizzeria Luca

Odottaessani tilaamaani pitsaa huomasin, että Tamperelaisen Lucan ikkunalaudalla kasvavan palmun lehdet olivat pahasti kuivuneet. Enpä olisi osannut arvata, että odotuksen jälkeen saapuva pitsa olisi ratkaisu yhteen paikan kahdesta ongelmasta: toinen oli minun nälkäni ja toinen kuivuva palmu.

No. Pitsa saapui. Revittyäni isoimmat palaneet ruvet pitsan reunoilta pääsin maistamaan sen täytteitä - ilmeisesti purkista nostettuja kirsikkatomaatteja, mauttomia valkosipulin siivuja ja vielä jonkin sortin säilykepaprikoita. Vau. Nämä täytteet oleskelivat suoaluemaisen pohjan päällä, peittonaan muuutama basilikan lehti, jotka olivat sentään tuoreita. Saatuani muutaman palan syötyä heräsi mieleeni kysymys, miten onnistua paistamaan pitsa niin että se oli reunoilta palanut, mutta pohjasta silti raaka? Minä en tähän vastausta tiedä, se teidän pitää käydä hankkimassa Pizzeria Lucan kokilta.

No. Tästä lystistä sai sitten maksaa 16 euroa + tietenkin euro per vesilasi. Koitin miettiä, minkä sortin rikoksia ihmiskuntaa vastaan pitäisi henkilön tehdä, että  suosittelisin tätä paikkaa hänelle. Ei luultavasti niitä vakavimpia, mutta näin vakavasti sanottuna, en tätä paikkaa teille urheille blogin lukijoille suosittelisi kuuna päivänä.

Se mitä käytännön hyötyä pitsasta olisi voinut olla, olisi ollut taittaa se kouruksi ja kaataa vedet ikkunalaudalla kituvalle palmulle. En kuitenkaan ollut varma, halusiko se varmasti elää tällaisessa paikassa joten jätin kasvinhoidollisen vastuun jollekin toiselle.

                                                  Arvosana: 1+/5

Mämmi-banaani-mantelimassakakku

En ole varsinainen ruoalla leikkimisen ystävä. Mutta kokeilunhaluinen koen olevani, joten en halunnut kieltäytyä once in a lifetime -kokemuksesta, kun ystäväni miltei pakotti minut maistamaan valmistamaansa raakakakkua. Jäisen mämmin päälle oli ladottu mantelimassaa ja koko roska oli koristeltu banaaneilla.

Banaanit olivat ihan ok. Muuten en pitänyt ruoasta.

                                                                Arvosana: 1,5/5

Kokin kommentit: Hileinen pakastemämmi oli kakun sydän ja ehdottomasti parasta. En ole niin mämmin ystävä elämässäni ollut mutta uskoisin että muutkin tästä tykkäisivät. Banaanit sopivat ihan ok yhteen mantelimassan kanssa, mutta makumaailman eksoottisuudesta huolimatta värit jäivät lokaisiksi. Siksi ensi kerralla lisäisin ehkä puolukan tai karpalon tai vadelma slaisseja jos niitä nyt pystyy sillä tavoin pilkkomaan. Kehittelyn varaa siis jäi, mutta onneksi myös ainexia uuteen kierrokseen.

Arvosana: rehellisyyden nimissä 2,5/5

Australia

Näin ensisilmäyksellä, kun tutkailen karttapalloa, Australian ensimmäinen etu on ehdottomasti loistava sijainti. Lähimmät mannernaapurit ovat Kaakkois-Aasian ruokamekat Malesia ja Vietnam - tai toiseen suuntaan mennessä Etelämanner, joka houkuttelee mainiolla asukasluvullaan (ympärivuotisia asukkaita pyöreä nolla). Australian nimi tulee sanasta Australis, joka tarkoittaa eteläistä. Eteläinen on myös Hauholainen kylä, joten ei ole mikään yllätys että tämä hämäläinen bloggaaja on valikoinut arvostelunsa kohteeksi juuri Australian.

Kokonsa ja pinnanmuotojensa ansiosta Australiassa onnistuu niin surffaus, lumilautailu, Melbournelaisissa ravintoloissa märän repiminen kuin aito Australialainen aavikolle kuihtuminenkin. Tällä eristyksissä olleella saarella eläimistö on päässyt kehittymään omaan kummalliseen kuplaansa, Australian maita ja vesistöjä pitkin dallaa niin koalat ja kengurut kuin Äiti Maan ja David Lynchin yhteislapsi vesinokkaeläin. Mikäli haluaa tulla eksoottisen eläimen tappamaksi, on Australia ehdoton suositus - täällä tapaamisen Kuoleman kanssa voi sopia niin meduusan, mustekalan, kivikalan, erilaisten hämähäkkien, skorpionien tai keihäsrauskun parissa. En halua tähän listaan lisätä aiemmin mainittua vesinokkaeläintä, sillä tämän myrkyllisen eläimen tappamaksi joutuminen olisi minun - kuin myös varmasti monen muunkin toivoma tapa kuolla.


                                                  Arvosana: 3-/5