Älypuhelin

Ihmisenä oleminen on mielestän omien ajatuksien ja näkemyksien johdonmukaista työstämistä ja näiden lopputuotteiden käytäntöön laittamista.

Itse pidän kohtuullisuutta korkeana hyveenä.

Tästä hyvästä nielaisin suuren osan edellä mainittua ihmisyyttä ja hankin älypuhelimen. En ymmärrä miten se toimii.

Laitteessa ei ole nappuloita ja en tiedä kuinka siihen saa värinähälytyksen päälle.

Maailma ympärilläni on muuttunut kummalliseksi ja minua pelottaa, etten osaa toimia siinä enää.

Pitääkö meidän seurata lampaanomaisesti trendejä ja yksinkertaisesti hyväksyä ne?

Ja mitä hyötyä siitä on? Paitsi tietenkin kameran hulvattomat autofiltterit?

                                                  Arvosana: 2-/5

Ihmisten tuomitseminen

Ihmisten tuomitseminen - mahdollisesti ihmiskunnan vanhin harrastus. Esiintyy monissa eri muodoissa, suurista keksinnöistä esimerkiksi televisio pyörii pelkästään tämän aiheen ympärillä.

Matkustin viime viikolla bussilla Tampereelta Helsinkiin. Hämeenlinnassa kyytiin hyppäsi joukko nuoria, jotka olivat lähdössä risteilylle. Kuuntelin näiden Jersey Shore -tyyppisten ihmisten keskustelua tunnin verran, miltei järkeni menettäen. Mielessäni maalasin ihmisistä hirveää, tuomitsevaa maalausta, kunnes joku näistä nosti puheenaiheeksi elämän turhuuden ja väistämättömän, katastrofaalisen, ihmisten aiheuttaman ennenaikaisen lopun ja ymmärsin, että me olemme kaikki pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Tietyssä mielessä voisi siis ajatella, että toisten tuomitseminen on aina tavallaan ennen aikaista ja täten tavallaan vähän turhaa. Niin kuin elämä ylipäänsä. Me kohtaamme tyhjyyden eri tavoin, muuten meitä ei erottaisi toisistaan edes mikroskoopilla.

                                                                         Arvosana: 1/5
Ps. huono arvosana ei tarkoita, että lopettaisin harrastuksen. Se tarkoittaa vain sitä, että harrastus on huono.